Group Exhibition: Hard Cut
-
Helsinki Contemporarylla on ilo esittää Jon Kokon (Ruotsi), Marie Rud Rosenzweigin (Tanska) ja Marlon Wobstin (Saksa) maalauksia ryhmänäyttelyssä Hard Cut. Tämä näyttely esittelee ensi kertaa Kokon ja Rosenzweigin teoksia suomalaiselle yleisölle. Marlon Wobstin maalauksia on nähty aiemmin Helsinki Contemporaryssa Animal Farm -näyttelyssä vuonna 2016 yhdessä hiljattain Ars Fennicalla palkitun kuvanveistäjä Roland Perssonin teosten kanssa.
Näyttelyn kaikki kolme taiteilijaa rakentavat omilla tavoillaan sekä monikerroksisia että kuvapinnan litteydellä pelaavia maalauksia. He käsittelevät monesti tarinallisissa teoksissaan ihmisyyden kokemusta abstraktin rajoilla liikkuvan maiseman, esineiden tai arkkitehtuurin kuvauksen kautta.
Jon Kokon japanilaista ja pohjoismaista estetiikkaa yhdistävät maalaukset ovat luonteeltaan tilallisia ja arkkitehtonisia. Rauhallisella ja maanläheisellä väripaletilla toteutetut teokset muistuttavat elokuvan kohtauksia. Teosten intensiteetti syntyy kuvapintaan harkitusti aseteltujen hahmojen ja niiden ympäristön suhteista. Kokon teokset kuvaavat herkästi ja hiljaisella tyyneydellä rakennusten ja maiseman luomia kehyksiä, joissa elämme.
Marie Rud Rosenzweig tutkii taiteessaan maailmaa esineiden ja muotojen kautta: miten ne kantavat mukanaan tarinoita, ideologioita, järjestelmiä ja haluja. Hän ammentaa innoitusta mm. tieteiskirjallisuudesta, populaarikulttuurista, saduista, kielestä ja omasta elämästään. Rosenzweigin maalaukset ovat kuin harkittuja näyttämökuvia tai asetelmia, jotka rakentuvat hitaan maalauksen kerrostamisen kautta. Rajaaminen ja leikkaaminen, värien merkitykset, ja erilaisten muotojen välisten jännitteiden tutkiminen ovat keskeisiä hänen työskentelyssään.
Marlon Wobstin maalauksissa luonnonilmiöt ja vesielementti ovat tärkeitä tarinankerronnan välineitä. Hänen teoksissaan empaattisesti kuvatut ihmiset liikkuvat eteerisissä maisemissa: vesissä uiden, hämärissä maisemissa ja ihmisjoukoissa liikkuen, tai peilikirkkaalla jäällä luistellen. Wobstin maalauksissa ilman ja veden – tavallaan neutraalien, mutta myös hyvin tuntuvien ja näkyvien elementtien – kuvaus luo teoksiin syvyyttä ja tunnelatausta. Hänen maisemansa ovatkin, ehkä, ennemmin mielenmaisemia kuin maalauksia luonnosta.