Jussi Goman’s new paintings feature colour-drenched layers of paint that carve out unruly paths upon an orderly configuration of grids and lines. The resultant pattern is reminiscent of doodles in a graph notebook, a jigsaw puzzle, a Snake video game, or the Minotaur’s labyrinth, invoking spontaneous shortcuts, dead ends, and myriad narratives.
Goman is in a class of his own in his command of colour and technique. His paintings are complex tapestries of lightness and heaviness, bold brushstrokes and delicate details. His new paintings combine dazzling, luminous hues with pastel blues and lavenders, with added accents of muted orange and red. The glassy acrylic surface provides a lively accompaniment to the lusciously textured brushwork. Adding further three-dimensionality to each canvas are the succulent acrylic impasto accents that have become a signature trademark of his style.
Goman draws inspiration both from mythology and everyday life. The creatures appearing in his compositions are reminiscent of the mischievous beasts in Aesop’s animal fables, beloved pets, or birds foraging in the garden. Whichever the case may be, the underlying idea is the same: greatness comes in small details, and every moment contains eternity. After all, the ancient Egyptians worshipped the sacred scarab, the lowly beetle that spends its day rolling balls of dung. Often it is the case that something we find instantly recognisable or makes us smile contains something deep and true within it. Guided by his intuition, the artist explores this territory, following an idiosyncratic path towards a goal that is initially unknown.
A shortcut, whether taken by a human or animal, is typically an unplanned path that represents the shortest or most convenient route between an origin and destination. There is a more poetic English term for a shortcut: ‘desire path’, which perfectly captures the way shortcuts are born: the best and most enduring paths are born out of desire, not by force.
‘Desire Path’ is Jussi Goman’s first solo exhibition at Helsinki Contemporary. He has previously appeared at Helsinki Contemporary together with Santeri Lehto and Anton Alvarez in the group exhibition ‘Not Enough Room to Swing a Cat’.
Jussi Gomanin uusissa maalauksissa värikylläiset maalikerrokset kulkevat säntillisten ruudukkojen ja rivien päällä luoden omia polkujaan. Ruutuvihon, palapelin, matopelin sokkelon tai Minotauroksen labyrintin mieleen tuovat kuviot toimivat alustoina erilaisille tarinoille, oikoteille ja umpikujille.
Goman on omaa luokkaansa värien käyttäjänä ja maalin käsittelijänä. Hänen maalauksensa ovat monikerroksisia yhdistelmiä keveyttä ja raskautta, rohkeita siveltimenvetoja ja herkkiä yksityiskohtia. Uusissa teoksissa kirkkaina hohtavien värien rinnalle on tullut pastellinsinisiä ja laventelin sävyjä sekä murrettuja oransseja ja punaisia. Teosten pinnassa kiiltävä lasimainen akryyli kohtaa mehevän paksut maalimassat. Taiteilijan tavaramerkiksi muodostuneet pinnasta esiin työntyvät akryylimöykyt tuovat maalauksiin vielä lisää kolmiulotteisuutta.
Goman inspiroituu niin mytologiasta kuin arkielämän kokemuksista. Teoksissa esiintyvät olennot tuovat mieleen niin Aisopoksen eläinsatujen kujeilevat hahmot kuin oman lemmikin tai kotipihan linnut. Kyse on lopulta samoista asioita: pienestä löytyy suuri ja hetkistä ikiaikainen. Onhan muinaisessa Egyptissä pyhänä pidetty skarabeekin (vain) vaatimaton sittiäinen, joka työntelee edellään lantapalloa. Usein se mikä tuntuu tunnistettavalta tai saa hymyilemään pitää sisällään myös jotain syvää ja totta. Taiteilijalla on mahdollisuus tutkia tätä aluetta intuitionsa johdattamana ja kulkea omaa polkuaan kohti tuntematonta päämäärää.
Oikopolku on tie, joka muodostuu ihmisten tai eläinten liikenteestä. Se edustaa usein lyhintä, tai miellyttävintä, reittiä lähtöpaikan ja määränpään välillä. Suomen kielen oikopolkuun verrattuna englanninkielinen termi samalla ilmiölle on hieman runollisempi ”desire path”. Sana kuvaa osuvasti oikopolkujen syntyä: parhaat ja kestävät polut syntyvät halusta, ei pakottamalla.
'Desire Path' on Jussi Gomanin ensimmäinen yksityisnäyttely Helsinki Contemporaryssa. Gomanin teoksia on nähty aiemmin Helsinki Contemporaryssa ryhmänäyttelyssä 'Not Enough Room to Swing a Cat' yhdessä Santeri Lehdon ja Anton Alvarezin kanssa.
Share this exhibition